tiistai 20. syyskuuta 2016

#161 Yhteinen tarinamme - osa 2 Ruusukiven Saima

Näin Saiman ensimmäisiä kertoja Teerisalon tallilla ( nykyinen SJ-talli). muistan kuinka aina halusin päästä tuon tuittupäisen, pippuri ponin selkään. Koskaan en sillä saanut mennä tunneilla ja tiedeän siihen syn. Olin Saimalle hieman iso, mikä harmitti minua, sillä tuossa ponissa oli paljon haastetta. Saiman muistan melko laihana ja tosiaankin kekseliäänä ponina. Saima ei kovin iloiselta vaikuttanut, ainakaan näin mitä nyt muistelen. Ehkäpä tunti hommat eivät olleet sitä varten. Minulla oli Saimasta paljon kuvia, mutta ne ovat eräällä muistitikulla joka on kadonnut, harmillista.

Ruusukiven Saima "Saima" oli rodulta ja iältään tuntematon. Ystävä perheemme, jonka kanssa omistimme Jaakon puoliksi ostivan Saiman Jaakon pihatto kaveriksi. Saima oli todella kiltti talutusponina ja siksi lähtikin matkaan.



Ensimmäisenä Saimasta tulee mieleen sen mielikuvitus. Poni keksi jos minkälaisia temppuja pelotellakseen ratsastajaa. Kun Saiman luottamuksen voitti, oli tyttö maailman ihanin, kaunein ja todella osaava tamma.

Saima linkki videoon, jonka olen kauan sitten tehnyt.


Meidän tarinamme siis alkoi kunnolla siitä kun tyttö tuli Hovitallille vuonna 2013 alussa. Olin juuri saanut kipsin pois jalasta ja päätimme että minä ratsastan Saimalla ensimmäisen ratsastuksen tuolla tallilla. Ilma oli kauhean synkkä, lunta pyrytti ja oli kylmä. Menin ilman satulaa aivan rauhaksiin, tajuamatta että poni voisi jotain tehdä. Otin ohjat käteen ja ravissa alkoi temppuilut. Saima vei minua ympäri kenttää pukki laukassa, jonkin aikaa kesti ennen kui tuo tamma sai minut alas ja samalla astui kipeän jalkani päälle. Hain tallista satulan ja uusi yritys. Muistaakseni meni ihan hyvin.


Niinpä aloin ratsastaa Saimaa säännöllisesti, kokien jos minkälaisia temppuja. Vakiona oli seinää päin juoksu ja pari senttiä ennen seinää täysi stoppi. Myös jalkojen litsailu aitoihin oli Saimalle eräs tapa peläyttää ratsastaja. Välillä, varsinkin alkuun tuli kunnon pukki laukka spurtteja. Tyttö välillä vei minua ihan miten halusi. Näihin tottui melko pia, eivätkä joka kerta säikäyttäneet. Tamman ilme oli muuttunut paljon, nyt oli Saima paljon iloisempi ja paksummassa kunnossa kuin ennen. (Välillä liiankin pyöreä. :D)

Maastosta tultiin lähes joka kerta täysillä takaisin. Mikään  ei auttanut kun Saima päätti lähteä. Sinnikkäästi jatkoin tytön kanssa ja ensimmäisen kesän jälkeen alkoi tyttö jo minusta pitämään.

Aika usein Saima meni todella kauniissa peräänannossa ja teki hienosti kaikki koululiikket mitä silloin osasin. Saima olikin todella taitava, harmitti kun ei aina riittänyt tytölle aika. Tietenkin aina välillä tuli niitä jekkuja, mutta nehän kuuluu pienen ponin elämään.

Aloin välillä hyppäämään tytöllä ja tuolloin menin paljon pelkän riimun ja narun kanssa, ilman satulaa, mutta suojat tietenkin jalassa. Eräänä päivänä hyppäsin Saimalla, joka oli hirmu tarkka vauhdista. Jos tultiin liian kovaa tai liian hiljaa tuli kielto. Tuona päivänä hyppäsin Saimalla pelkän riimun kanssa 80cm esteen. Tyttö hyppäsi todella hienosti ja mielellään, tunne oli uskomaton. Oli hienoa hypätä tuon pienen ponin kanssa ja tuntea että olemme yhtä. Molemmat rakastivat yhteisiä hetkiämme.

Tämä on yksi parhaista kuvista. Molemmat ovat minulle todella rakkaita ♥
Maastoilukin alkoi sujumaan, kun laittoi kannukset jalkaan. Sillä raippa ei tyttöö tehonnut. Olihan Saima melko pyöreässä kunnossa ja muutenkin todella paljon iloisempi kuin tuntiponina. Saima oli myös todella nopea tyttö, voi kumpa olisin saanut olla tämän ponin kanssa kauemmin.


Eräs esimerkki Saiman nopeudesta, valitettavasti laatu on mitä on.


Parhaina hetkinä en muista maastoilua, mutta ne onnistumisen hetket kun tyttö meni pyöreästi eteenpäin, kuunnellen jokaista käskyäni, se oli hienoa. Varsinkin kun sain kuulla valmentajalta kehuja, että Saima menee minun kanssa todella nätisti. Pystyin luottamaan tuohon poniin täysin, mikään ei ollut esteenä. Menin paljon riimun kanssa, sekin tuntui ihanalta, kun tyttö teki kaiken kauniist. Enään en roikkunut ohjissa, odotten uutta ratsastajan tiputtamis yritystä, vaan nyt se kaikki tuntui mielettömän hyvältä. Saima oli jo melko kankea, mutta varsinkin juoksuttessa liikettä löytyi, se oli kaunista katseltavaa. Saima oli kaunis. Itse en paljoa osannut, mutta Saima opetti minulle paljon, olen onnellinen kun sain tämän ponin kanssa olla.

Ikä alkoi painaa pientä Saimaa, enkä ehtinyt tyttöä niin paljoa liikuttaa. Kun Saima lähti hovitallilta en enää nähnyt sitä. Kunnes eräänä päivänä tuli soitto, että rakas poni on niin huonossa kunnossa ettei vaihtoehtoja ole. Surullisena mutta iloisena siitä että sain vielä viimeisen kerran nähdä tuo erittäin rakas poni. Huomasin ponin muuttuneen ja sen ettei kaikki enää ole hyvin, niinpä hyvästelin tuon rakkaan tamman.
 ♥



Saima oli paras poni mihin ikinä olen törmänyt, tuo rakas pallero opetti minulle mahdottomsn paljon ja niin hassua kuin se onkin, en ikinä pelännyt tämän palleron kanssa.


Tein Jaakosta vielä uuden videon, sillä löysin kaiken näköistä kivaa materiaalia, lisäsin sen myös Jaakosta kertovaan tarinaan. Laittakaa kommenttia, mitä piditte siitä videosta. Linkki

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Valitettavasti Saima meni niin huonoon kuntoon ettei ollut muita vaihtoehtoja :(

      Poista
  2. Saima oli tyttäreni ehdottomasti paras kumppani, hänelläkin oli Saiman kanssa vastaavanlainen suhde ja oli murtunut, kun kuuli Saiman siirtyneen ikivihreille niityille. Hän ratsasti Saimalla silloisella Teerisalon tallilla ja piti tammasta yli kaiken ❤

    VastaaPoista

#209 Sunnuntai

Erisukuisetsuomenhevoset  kommentista sain idean, että kerron teille miten Laikun kanssa treenailen viikossa itsekseni. Yritän kuvata mahdol...

Suosituimmat